perjantai 6. tammikuuta 2012

Uusivuosi

Fauni on nyt yhdeksänkuukautta.

Ollut suomalainen puolivuotta

ensiyönä.                                          

Turkulainen ja minun se on ollut                                  

puolivuotta ensi

maanantaina,

silloin juhlimme myös

Taran neljätoistavuotispäivää.


Faunin tärkeimmät mitat:

Paino 13,5 kg.

Korkeus 46 cm.


Uusivuosi vaihtui saaressa.

Tara on paukku herkkä.

En halunnut rasittaa sitä turhaan

täällä kaupungin "sodassa".


Olemme olleet nyt viisi vuotta

"pommievakossa" maalla.

Koska kuusi vuotta sitten

Tara tuli paukku herkäksi,

naapuritalon perustus

räjäytyksissä.


Fauni ei kuullut yhtään

rakettia/paukkua läheltä.

Kaukaa kuului jotain pientä

mutta se ei tuntunut

niitä huomaavan.


Saaressa kun olimme

sai Fauni olla vapaana.


Odotin, että se näkisi

jotain jahdattavaa.

Mitään ei näkynyt.

Fauni nautti juoksemisesta,

se juoksi edestakaisin ja

tuli luokseni välillä kutsusta

yleensä ilman.


Viime kirjoitus kerrasta

ei Faunilla ole ollut mitään

erikoista, kuin

normaalia koiran elämää - kai.

Ei mitään Treenejä kohta

kuukauteen.

Huomenna on hakutreenit.


Eilen oli leikkipäivä,

pitkästä aikaa;

Kavedeiden Essin ja Keijon

kanssa.

Koirilla oli oikein hauskaa.

Essiltä alkoi tulla verta

etujaloista. Se oli

ranteista alas varpaisiin

punainen verestä.

Essiltä olivat revenneet

molemmat etukannukset.

Nyt kannukset on paketoitu,

odottamaan paranemista.


Kotiin tultaessa Fauni alkoi

käyttäytyä tavallistakin

omituisemmin.

Ala-aulassa hinkkasi päätään ja

kaulaansa mattoon ja jalkoihini.

Pudisteli päätään

kuin korvissa olisi jotain.

Hissiä odottaessamme

alkoivat sen silmäluomet

turvota.

Kotona se meni ympäri

huonetta ja yritti tahkoa

itseään joka paikkaan,

mattoihin ja sohvatyynyihin.

Sen naama turposi valtavasti

ja silmät muurautuivat

melkein umpeen.

Vatsaan ilmestyi punaisa

läikkiä jotka kohosivat

hetkessä paukamiksi.

Soitin Taran eläinlääkärille.

Faunilla ei vielä ole omaa

lääkäriä.

Sieltä käskettiin antamaan kyytabletti.

Ja odottamaan tunti/kaksi.

Tai tulemaan sinne

jollekkin piikille.

Valitsin kyytabletin.

Rikoin yhden ja liuotin sen veteen.

Sain aineen ruiskulla

syvälle Faunin kurkkuun.

Samantien turvotus alkoi laskea.

Siinä katsellessa naama rupesi

turpoamaan uudelleen.

Soitin uudelleen lääkärille.

Lääkäri käski odottamaan

rauhassa, että tabletti

ehtii vaikuttamaan.

Faunin kieli ei turvonnut

eikä hengitys muuttunut.

Se meni Taran "teltaan"

maate ja oli tosi väsyneen

oloinen.

Välillä se käväisi omassa

pedissään mutta Taran teltta

oli parempi lepopaikka.

Suurinpiirtein tunnin päästä

kaikki vaivat olivat häipyneet

kuin paha uni.

Uskaltauduin mennä Taran

kanssa lenkille.

Fauni oli vastassa kun

tulimme Taran kanssa ulkoa.

Fauni oli hyvin väsynyt

koko illan.

Aamulla se oli oma itsensä

mun ikioma sekopää

hullu haukkuja.


Se mitä Faunille tapahtui

on karmeaa; Kun en tiedä mikä

reaktion aiheutti, jotta

voisin vastaisuudessa

sen välttää.

Nyt mietin kauhulla

oliko se jokin minkä annoin,

nami tai kuivakala

tai sen ruoka. Muistaaksi

Fauni ei syönyt ruokaansa

aamulla.

Ainoa uusi asia oli,

kun menimme pienen

metsikön läpi

sinne leikkikentälle.

Metsikössä oli paljon

jotain kuivia korkeita

kasveja, joiden läpi

kahlasimme.

Pitää mennä katsomaan

olisiko siellä sitä jättiputkea?

Nyt sitten odotan mitä

tapahtuu taas

seuraavaksi.

Kun altistuminen on

tapahtunut kerran niin

seuraava kerta on

ensimmäistä pahempi,

kenties kuolemaksi.

Pitääkö sitä alkaa

kulkemaan kyytabletit

taskussa talvellakin?

Ja onko niistä silloin

apua kun/jos taas tulee

jotain .......?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti