Kaksi kuukautta

Fauni on ollut tänään kaksi kuukautta tukulainen.

Välillä tulee tosi onneton olo kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä.

Viime viikolla Fauni oli pikku enkeli joka ei haukkunut pariin päivään ketään.

Nyt viikon se on haukkunut hulluna ihan kaikkia, ihmisiä ja koiria.

Faunin ystävä Essi on Faunille mielettömän tärkeä. Kun se huomaa Essin niin Fauni alkaa kävellä kahdella jalalla ja huutaa suoraa huutoa.

Essi oli tyttöjen Millan ja Ellan kanssa kylässä kun Elina käväisi vanhempain illassa.

Menimme saattamaan heitä. Fauni kiekui ja mekasti aivan järjettömästi.

Ja kun lähdimme eri suuntaan Fauni olisi välttämättä halunnut mennä heidän kanssaan.
Se huusi Essin perään, eikä millään meinannut tulla meidän kanssa kotiin.

Missä on omaa laumaansa rakastava mudi?

Sillä on kyllä nyt tosi paha ikä. Kuulo on kokonaan pois päältä.
Toivon, että tämä on joku ohimenevä vaihe eikä pysyvä.

Tuntuu, että se ei halua olla meidän kanssamme ollenkaan.

Kotona se oleilee eri huoneessa kun Tara ja minä.

Ruoka ei maistu oikeastaan ollenkaan.

Nyt sille on tullut sellainenkin tapa, että se antaa ihmisten mennä ohi ja kun kulkija on päässyt sivulle, Fauni päästää kamalan haukun ja taitaa tönäistä ihmistä jalkaan kuonollaan jos en pidä varaani.

Olen melkein kuulevinani naurun hörähdyksen Faunilta kun se saa peloiteltua ihmisen.

Tällä hetkellä en voi edes ajatella päästäväni Faunia vapaaksi jos jossain kaukanakin on joku ihminen kulkemassa.

Teimme aamulla pitkän ja monta tuntia kestävän lenkin Essin ja Elinan kanssa.

Jouduin kantamaan vähän matkaa välillä ja pidimme pari lepo taukoa.

Kun Fauni väsyy se alkaa kiukutella. Hyppi vastaan ja roikkuu jalasta.

Rimpuilematta se matkustaa sylissä hetken aikaa.

Kotiin tullessa se meni heti mun sänkyyni ja nukkui monta tuntia näyttämättä naamaansa.

En tiedä, mököttikö kun ei saanut mennä Essin luokse?

Pitäisi kokeilla menisikö sinne vai valitsisko meidät.