Kamalasti koiria

Tänään menimme Kupittaanpuistoon näyttelykoulutukseen.

Matkalla sinne oli muutama koira jotka tietenkin Fauni haukkui.

Urheiluhallin edessä oli kaksitoista koiraa ohjaajineen. Yritin saada Faunin hiljaiseksi.

Onnistuin yllättävän hyvin. Kun koirat liikkuivat ja tekivät liikkeitään Fauni katseli tarkaavaisesti, ettei kukaan vaan pääsisi yllättämään.

Ranskanbuldokki ja ohjaajansa olivat mielen kiintoinen tuttavuus.
Maahan menoa koira ei halunnut tehdä eikä ohjaaja/omistaja sitä siltä halunnutkaan koska koira tulee likaiseksi märäässä maassa ja suttaa hänen kotinsa.

Eteen meno liikeessä koirakko käveli koulutus henkilön luo ja pani namin kouluttajan kenkän alle, palasi paikalleen ja ohjaaja antoi jokun käskyn koiralle ja koira juoksi hakemaan namin sitten ohjaaja kutsui koiran luokseen.
Ranskanudokki juoksi ensimmäisellä kerralla Faunin luo aika äksyn oloisena. Ohjaaja tuli hakemaan koiransa pois kun ei se kutsusta mennyt.
Varoitin ohjaajaa, että ei kai se tee mun pennulle mitään.

Pari meni takaisin paikalleen ja ohjaaja käski buldokia uudelleen hakemaan namin.
Buldokki lähti ripeäati ja suoraan Faunin kurkkuun. Minähän huusin vihaisesti, että heti koira irti ja pois mun pennun kimpusta. Fauni perääntyi niin kauaksi kun pääsi buldokki kurkussa.
Ohjaaja sai viimein koiransa Faunin kimpusta ja alkoi syyttää meitä kun me siinä seisoimme häiritsemässä hänen hienoa Ranskanbuldokkiaan.

Yritin väittää, että tuollaista koiraa ei saa vapaaksi päästää kun ei ole hallinnassa ja yrittää tappa pennun.

Tämä koiran omistaja, kun kuuli muidenkin olevan samaa mieltä, ilmoitti poistuvansa kotiinsa.

Tämän epesodin jälkeen kouluttaja kysyi onko kaikki kunnossa?
Totesin, että huomenna voi olla muutama rupi Fauni kaulassa.

Näyttelykoulutus oli alkanut vähän alempana. Me siirryimme sinne. Siellä oli aika nuoria koiria kuusi.

Fauni ei muntaakaan haukahdusta päästänyt niille koirille.

Nyt pitää opettaa seisomista ja ravia. Kun lähdin juoksemaan Fauni pomppi kahdella jalalla ja yritti ottaa kädestä hihnaansa. Seisomisen sijasta Fauni istui.
Pöydällä olessa se antoi Pekan katsoa hampaitaan ja tunnustella lihaksiaan. jotka ovatkin yllättävän kehittyneet.

Pois tullessa koulutuksen päätyttyä.
Vastaamme tuli iso musta koira.
Kysyin onko kiltti pennuille? Fauni ei nytkään haukkunut?????
Koira oli kuulemman kiltti.
Musta koira sai hepulin kun tapasi yhden ihanimmista tytöitä Turussa.

Ainoa kurja asia oli kun tällä suurella villillä koiralla oli kahdeksan metrin Fleksi.

Se juoksi holtittomasti ympäriinsä. Siinä ohut naru poltti ensin reiteni ja sitten muutaman sormen.
Jossain vaiheessa päästin Faunin hihnan irti, ettei joudu rusikoitavaksi.

Meidän vieressä oli vanhempi rouva nuoren pelkäävän chihuahuan kanssa.
Tämä pieni chihu huusi suoraa huutoa ja yritti päästä pois jaloista kun tämä iso musta koira ryntäili.
Taisi tätikin huutaa.

Aloin myös komentaa ottamaan se villi koira lyhyelle hihnalle tai tässä lähellä ei olisi ketään tervettä.
Tuli samalla haukuttua fleksi karmeaksi värkiksi. Jota ei saisi pitää yleisellä paikalla.

Tämä ison koiran ulkoiluttaja muuttui ulkomaan kieliseksi eikä enää Suomea ymmärtänyt.
Onneksi siinä oli nuori poika joka tuli ja sai sen ison villin koiran hallintaan ja seurue poistui paikalta, jättäen järkyttyneen ja vihaisen chihun ja omistajan jälkeensä.

Faunilla oli ollut koko ajan hauskaa kun joku jahtasi ja sai olla vapaana.
Tosin Fauni tuli kutsusta heti luokseni ja talutukseen.

Puistosta kotiin tultaessa ei tavattu muita koiria eikä mitään mainittavaa tapahtunut.